Saako niitä luita antaa koiralle? Pitääkö luut keittää vai miten toimitaan? Miten totuttaa koira luiden syöntiin ja miksi?

Usein törmään myymälässä asiakkaisiin, jotka eivät uskalla antaa koiralle luita ollenkaan tai keittävät ne varmuuden vuoksi. Osa myös keittää ydinluut, jotta koiran vatsa kestäisi luuta paremmin.

Koiralle saa tottakai antaa luita mutta luita ei pidä keittää. Kun luu keitetään, niin sen rakenne muuttuu kovemmaksi ja luu pirstouu koiran järsiessä sitä paljon terävämmiksi palasiksi kuin keittämätön luu. Keitetty luu on paljon kovempi kuin keittämätön mikä johtuu siitä, että kypsennyksen yhteydessä siitä liukenee rasva pois. Raaka luu myös hajoaa helpommin ja se paremminkin murenee palasiin kuin pirstoutuu. Kypsä luu puolestaan pirstoutuu helposti siruiksi. Tietenkin sekä luun muruset että sirut ovat toki molemmat teräviä, mutta kypsän luun sirut ovat huomattavasti terävämpiä. Lisäksi ne ovat sen muotoisia, että ne helpommin voivat juuttua nieluun tai suolistoon. Kypsän ja raa’an luun välillä on siis eroa.

Luita olisi kuitenkin hyvä tarjota koiralle sillä koirilla on luontainen tarve järsiä ja kokonaiset raa’at luut antavat siihen oivan mahdollisuuden. Luiden järsiminen myös rentouttaa koiraa, tarjoaa tekemistä ja samalla puhdistaa hampaita mekaanisesti.

Luiden tarjoamisessa kannattaa huomioida se minkälainen syöjä koirasi on. Jos koira ahmii ja hotkii, tulee luiden kanssa olla erityisen varovainen tai tarjota lemmikille jotakin muuta purtavaa. Ahmiminen ja hotkiminen saattaa aiheuttaa sen, että koira vetää luusta liian isoja palasia ja ne juuttuvat kurkkuun. Huomioi myös, että mikäli koirallasi on iso puruvoima, pitää luiden syömistä myös valvoa tarkasti.

Mikäli koirasi syö raakaruokaa, jossa on mukana jauhettua luuta, on tärkeä huomioida että laskennallisesti aikuinen perusaktiivinen lemmikki tarvitsee päivittäin vain noin 1-1,5g luuainesta per painokilo. Liian suuret määrät luuta voivat aiheuttaa muun muassa erilaisia vatsavaivoja tai jopa suolitukoksia. Pennuille ei pidä myöskään tarjota liikaa luita suolitukosten riskin takia ja pentujen kanssa pitää muutenkin olla varovainen, kun luiden tarjoamisen aloittaa.

Mikäli koira ei ole tottunut luuaineksen syömiseen pitää koira ensin totuttaa luihin. Alussa koiraa tulisi totuttaa luuainekseen tarjoamalla pieniä määriä hienonnettua luuainesta jotta erilaiset riskit ruuansulatusongelmiin voidaan välttää tai tarjota vain pieniä määriä kokonaisia luita. Luiden tarjoamisen voi aloittaa linnuista, eli kanasta tai kalkkunasta, riippumatta siitä, tarjoaako koiralle luut jauhettuna vai kokonaisena. Kokonaisista luista kanankaulat, siivet ja rangat ovat hyviä aloittamiseen, riippuen toki hieman koiran koosta. Myös pennuille voi tarjota kanankauloja.

Osalla koirista vatsa ei ns. kestä ydinluita vaan menee ripulille niistä. Tällöin voi kokeilla rustoja, sillä vatsa saattaakin kestää rustoja ihan hyvin. Rustot ovat pehmeämpiä ja miedompia kuin ydinluut ja ison aikuisen koiran kanssa voikin aloittaa rustoilla. Ydinluita ei pidä tarjota ollenkaan, jos vatsa ei niitä kestä eikä etenkään tarjota niitä keitettynä. Myös eri eläinten luissa on eroja, toisilla vatsa ei kestä esim. hirven tai poron luita mutta kestää hyvin nautaa ja hevosta. Meillä esim. kummankaan koiran vatsa ei kestä naudan ydinluuta eikä poronluita mutta rustoja sensijaan kestää ja niistä nautitaan kyllä ihan täysillä.

Aloittelevaa luunsyöjää tulee valvoa erityisen tarkasti, jotta voit varmistua siitä, että koira osaa syödä luita oikein ja jatkossakin koiran luiden syöntiä on syytä valvoa. Luiden syönnissä kuten kaikessa muussakin pitää myös muistaa kohtuus eli ei liikaa mutta anna kuitenkin koirallesi mahdollisuus nauttia sille luontaisesta tekemisestä!